Autoilijoiden avuksi on kehitetty monenlaisia mobiilisovelluksia, joista suurin osa on erilaisia navigointisovelluksia. Näistä mielenkiintoisimpana mainittakoon Waze, jossa Googlen kartta- ja ruuhkatietopalveluun pohjautuvan navigoinnin lisäksi voi varoittaa muita ohjelman käyttäjiä esimerkiksi kolarista tai kuolleesta eläimestä tiellä ja jos moraali sen sallii, myös poliisin ratsiasta tai liikuteltavasta kamera-autosta.
Sähköautoilijoiden kannalta tärkeimmät mobiilisovellukset liittyvät luonnollisesti sähköautojen latauspisteiden löytämiseen. Siinä missä polttonesteasemia tulee säännöllisesti vastaan kun vain ajelee autolla, sähköauton latauspisteet ovat usein hieman piilossa.
Valitettavasti ei ole olemassa yhtä keskitettyä tietokantaa ylitse muiden, jossa olisi tieto kaikista julkisista sähköautojen latauspisteistä, vaan tarjolla on useampi palvelu. Tilanne muistuttaakin viime vuosikymmenen ilmiötä, joissa koteihin jaettiin kaksi eri firman puhelinluetteloa.
Latauspisteiden hakusovellusten lisäksi kummallakin suurella latausoperaattorilla on oma sovelluksensa. Myös suureen osaan sähköautoista löytyy oma ajoneuvovalmistajan sovellus, jolla voi ohjata mm. auton lataukseen ja lämmitykseen liittyviä toimintoja.
Chargemap
Chargemap on maksuton palvelu, johon latauspisteiden haltijat ja käyttäjät voivat ilmoittaa latauspisteitä. Sovelluksen käyttö ei vaadi rekisteröitymistä, mutta uusien latauspisteiden lisääminen ja vanhojen tietojen muuttaminen vaatii. Palvelun ylläpitotiimi tarkastaa muutos-ehdotukset ennen niiden päivittämistä palveluun.
Chargemap-sovelluksen kartalla eritehoiset latauspisteet on merkitty tunnusväreillä: violetti on pikalaturi (yli 40 kW), punainen on keskinopea (18-40 kW) ja vaaleansininen hidas (alle 18 kW):
Valitsemalla latauspaikan näkee sen tarkemmat tiedot. Käyttäjät voivat myös jättää kommentteja palveluun – esimerkiksi jos joku on pari päivää sitten ilmoittanut pisteen vialliseksi, reissua ei kannata suunnitella sen varaan.
Plugshare
Plugshare on käytännössä kuten Chargemap, mutta eri firman tarjoama palvelu. Käyttöliittymä on hieman visuaalisesti miellyttävämpi kuin Chargemapissa, mutta käytännön eroa palveluilla ei ole:
Kumpi on parempi?
Sekä Chargemapissa että Plugsharessa latauspaikoista voi lisätä omia valokuvia latauspaikkojen tietoihin. Tämä on hyödyllinen toiminto varsinkin, jos latauspaikka on merkitty huonosti tai hieman piilossa.
Molemmissa palveluissa on mahdollista suodattaa näkymää latausliittimien mukaan. Esimerkiksi kartalla voi näyttää halutessaan pelkät CHAdeMO-pikalaturit.
Molempien palvelujen hyödyllisin anti on se, että latauspisteelle pystyy ”kirjautumaan” eli kertomaan muille käyttäjille, että on käynyt siellä ja ladannut onnistuneesti tai epäonnistuneesti.
Kumpi sovelluksista kannattaa asentaa? Itse olen asentanut molemmat. Plugsharen visuaalinen ilme on hieman miellyttävämpi, joskin tämä on makuasia. Ominaisuuksien puolesta palveluilla ei ole mainittavaa eroa. Kokemukseni mukaan Plugsharella on aktiivisempi käyttäjäkunta Suomessa. Esimerkiksi Konalan Hesburgerin pikalaturille oli tätä kirjoitettaessa Chargemapissa kirjauduttu viimeksi kolme kuukautta sitten, kun Plugsharessa kirjautumisia oli kolme pelkästään edellisen viikon aikana.
Sekä Plugsharen että Chargemapin karttoja voi selata myös asentamatta sovellusta, ja ne toimivat sekä puhelimella että pöytäkoneella, ilman rekisteröitymistä. Rekisteröinti vaaditaan vain jos haluaa kirjautua latauspisteille tai ehdottaa muutoksia niiden tietoihin. Molemmat sovellukset ovat saatavilla sekä Androidille että Applen iOS:lle.
Sähköautoilijat ry:n latauskartta
Tämä ei ole mobiilisovellus, vaan verkkosivu, mutta ansaitsee tulla mainituksi kun kerran latauspisteiden löytämisestä on puhe: Sähköautoilijat ry ylläpitää vapaaehtoisvoimin osoitteessa latauskartta.fi kattavaa karttapalvelua, johon pääsee näppärästi käsiksi niin äly-puhelimen kuin tietokoneenkin selaimelta.
Fortum Charge&Drive ja Virta
Suomessa lähes kaikki pikalaturit ja huomattava osa tavallisista julkisista latauspisteistä on kahden toimijan, energiayhtiö Fortumin ja sähköyhtiöiden omistaman Liikennevirta Oy:n eli tuttavallisemmin Virran hallinnassa. Vähänkin useammin pikalatureita tarvitsevan onkin mie-lekästä rekisteröityä palvelujen asiakkaaksi – tällöin saa käyttöönsä molempien palvelujen rfid-tunnisteen, jolla latauksen aloitus sujuu mutkattomasti. Jos rfid-lätkä ei ole vielä saapunut tai se unohtuu kotiin, latauksen voi käynnistää myös mobiilisovelluksella:
Sekä Virran että Fortum Charge&Driven sovelluksesta näkee latauspisteiden varaustilanteen ja voi käynnistää latauksen.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä: auton oma sovellus
Lähes kaikille nykyaikaisille sähköautoille löytyy mobiilisovellus, jonka avulla voi hallita esimerkiksi auton latausta tai kytkeä ohjaamon ja akuston lämmityksen päälle ennen liikkeellelähtöä. Tällainen sovellus on saatavilla ainakin Teslan sähköautoihin, BMW i3:een, Nissan Leafiin, Renault Zoeen, Mercedes-Benz B250e Electric Driveen sekä Volkswagen e-Golfiin. Lataushybrideistä ainakin BMW:n, Volvon ja Volkswagenin autoihin on saatavilla mobiilisovellus
Toimintojen määrä riippuu ajoneuvosta. Käytännön sähköautoilukokemusten perusteella väittäisin, että näiden sovellusten tärkein anti on se, että käyttäjä saa tiedon mahdollisesta latauksen keskeytymisestä. Näin vältetään esimerkiksi tilanne, jossa kuljettaja kytkee auton pikalaturiin ja siirtyy huoltoasemalle syömään lounasta – ja palaa puolen tunnin päästä vain todetakseen, että lataus on katkennut jo alkuminuuteillaan tuntemattomaan virheeseen.
Esimerkiksi Teslan mobiilisovelluksesta voi muun muassa kytkeä latauksen päälle tai pois, etsiä autonsa sijainnin tai jopa käynnistää auton, jos on onnistunut hukkaamaan avaimensa.
Vesa Linja-aho, Metropolia-ammattikorkeakoulu